Miksi juuri merkki?

Tänään tiistaina 16.elokuuta 2011 mieleeni juolahti täysin spontaanisti sana merkki. Hetken asiaa punnittuani päätin valita sanan blogini aiheeksi, sillä se on samaan aikaan sekä konkreettinen että abstrakti. Se on siis juuri sopivan hämärä, jotta siihen assosioituu riittävän (muttei liian) pieni joukko asioita josta on helppo valita aiheita postauksiin. Lisäksi merkkejä esiintyy kaikkialla maailmassa, itse asiassa tämäkin teksti on kirjoitettu merkeillä (latinalaisilla aakkosilla, jos tarkkoja ollaan) ja myös sana merkki on merkki, joka tarkoittaa merkkiä.

Merkki on hyvin monitarkoituksinen sana ja voi tarkoittaa melkein mitä tahansa ihmisen tulkitsemaa ilmiötä luonnossa erimuotoisista musteläiskistä lintujen lentoon. Merkeille on kuitenkin yhteistä se, että niiden syntyyn tarvitaan aina ihmistä ja että ne viittaavat tavalla tai toisella toiseen asiaan. Ihminen on antanut asioille merkityksiä tai nimennyt niitä tekemiensä muodostelmien mukaan.

Merkit voivat myös olla ääniä. Kieli itsessään, puhuttuna, viitottuna tai kirjoitettuna, koostuu merkeistä, joiden merkitys on sovittu etukäteen. Merkit ovat siis välttämättömiä niin meidän kuin ympäröivän yhteiskunnan väliselle kommunikaatiolle.


Merkit ovat täysin kulttuurikohtaisia ja niiden tarkoitukset muuttuvat ajan myötä. Esimerkiksi irvistäminen oli monilla alkuasukasheimoilla myötämielisyyden merkki ennen länsimaisten valloittajien saapumista. Ne täysin luonnollisilta tuntuvat tavat kuten kätteleminen ja nyökkääminen opitaan vasta samaan aikaan puhumisen kanssa taaperoiässä ja periytyvät vanhoista roomalaisista tavoista. Kättelemisen tehtävänä oli alunperin näyttää, ettei kanna aseita mukanaan.

Lopuksi haluaisin pyytää kaikkia tämän lukeneita vastaamaan alla olevaan kyselyyn.