.

Merkki, jolla yleensä asioita lopetetaan, on piste. Sillä loppuvat niin asiatekstit kuin fiktiokin lukuun ottamatta niitä vastenmielisiä ranskalaisilla viivoilla kirjoitettuja tiivistelmiä. Piste lopussa lisää aivan erilaista itsevarmuutta, seesteisyyttä ja päättäväisyyttä kuin huutomerkki tai kolme pistettä...

Blogin kirjoittaminen on ollut vastoin ennakkoluulojani varsin opettavaista ja varmasti miellyttävämpi päättötyön aihe kuin kirjailijasta tehty esitelmä. Muuten arkisilta, jopa mielikuvituksettomiltakin tuntuneet sanat lienevät nyt syöpyneet moniin pieniin mieliin kaikkine vivahteineen ja nyansseineen selvinä kuin tislaamalla purifioitu divetyoksidi H2O. Itse tekstien naputtaminenkin parani useimmilla kirjailijanaluilla paikoin jopa huomattavissa määrin, itse sanoisin ilmaisuni helpottuneen muttei niinkään parantuneen. Otaksuisin onnistuneeni jopa välttämään elitististen sivistyssanojen hyödyntämistä teksteissäni, ainakin tähän nimenomaiseen postaukseen asti.

"Merkki! Siinäpä vasta erinomainen sana!" tuumasi nuori Teo jonain kauniina kesäiltana vuonna 2011. Siitä tilanteesta lähdin ratkomaan sanani todellista funktiota, vieden kuvainnolliset kinttuni monia mukulaisia linkkipolkuja pitkin aina kiintiöwikipedia-artikkelista semantiikkaa käsitteleviin kirjoihin asti. Merkittävien merkkien merkillinen kirjo merkitsi alati muovautuvalle mielelleni jälleen uutta, outoa ja perin eriskummallista aluetta tutkittavaksi. Ja monta kertaa, kun tämä jumalainen sana oli piehtaroinut riittävän kauan ajatuksieni hämärissä vesissä, menetti se niin kammottavan rasittavalla tavalla merkityksensä, mikäli nyt ymmärrätte mitä ajan takaa.

Itse postauksista päämääräni saavutin suurimmalla prosentilla eli tarkalleen 93:lla jättiläisrapunovellissani, jossa ainakin suurimman osan ah niin rajallisesta ajasta pystyin pitämään yllä "mielikuvituksellista" sanailmaisua. Itse juoni taisi jäädä vähän sivuosaan, ja novellimaisuudessa... kutsuisin niitä eräänlaisiksi freudilaisiksi lipsahduksiksi. Ainoa sananmukaisesti huono postaus oli häntä koipien välissä naputettu kuva-analyysi, jota kirjoitettaessa kiire murhasi luovuuden isolla ja ruosteisella Veitsellä.

Kaiken kaikkiaan on ollut ihan kivaa, ja muistakaahan:
"Merkki on asia, joka tarkoittaa toista asiaa."
Piste.

#dedis ylittyi taas, ripottelisin tuhkaa ylleni jos se ei vaarantaisi pukueleganssiani