yFB-80 (Nature)

Rapu

   Minkä tähden he katselivatkaan sitä kuvaa, kun seinän takana odotti aarre? Eihän se oikeastaan ollut edes oikea kuva. Siinä oli vain mustetta harmahtavalla kirjoituspaperilla. Se oli itse asiassa enemmän symbolin oloinen. Kolmio, jonka jokaisesta kulmasta lähti kiertymään käärmemäinen sakara.
   Symbolit eivät olleet koskaan kiinnostaneet kumpaakaan heistä, mutta nyt oli pakko koettaa tulkita nopeasti. IPhone oli mennyt puoli tuntia sitten rikki pudottuaan metrin matkan taskusta puulattialle (kaksosen käsissä oli vieläkin rakkoja akkuhaposta), joten Internetiin ei voinut turvautua. Kukaan ei ollut nyt auttamassa,  sen sijaan aggressiivinen jättiläisrapu meuhkasi huolestuttavan lujaa viereisessä huoneessa. Sen loiskahdukset, maiskahdukset ja murtuvan seinän äänet elivät märän puun kautta kammioon ja kaikuivat huoneen ilmassa märkinä ja kirkkaina.
   Merkissä oli kolme kulmaa. Ne eivät viitanneet pyhään kolminaisuuteen, sillä nyt oltiin pakanallisessa luolatemppelissä. Hetken pähkäilyn ja tuskaisen kiireen kautta kaksosen ja vesimiehen pienissä mielissä pulpahti esiin ajatus perheestä. Isä, äiti ja lapsi. Alin kulma oli "äiti", sillä hän oli esikristillisessä perheessä perheen tärkein jäsen ja symboloi myös Gaiaa, maaäitiä. Vasemmalla oli "isä" tukemassa ja kasvattamassa ylintä "lasta" jossa ilmenivät toivo, tulevaisuus ja tässä tilanteessa tärkeimpänä poispääsy.
   Keskellä huonetta oli puinen patsas, siinä esitettyinä olivat nainen ja mies pitämässä käsissään pientä lasta. Lapsen yläpuolella katosta roikkui jokseenkin amppelihko astia kettingin varassa. Vesimies tunnusteli patsasta ja sai selville, että lapsi oli irrallinen patsaan muusta olemuksesta niin esteettisesti kuin fyysisesti. Ryppyiset, jopa hiukan groteskit vanhemmat eivät selvästikään tuntuneet kuuluvan yhteen pikkuisen kanssa.
   Toisessa huoneessa rapu törmäsi sattumalta seinään, josta pääsi pahaenteinen kronksahdus. Tärähdys irrotti katosta muutaman vesipisaran, jotka lätsähtivät kimmeltäviin pikku lätäkköihinsä. Kaksonen ja vesimies saivat yhtäkkiä lisää puhtia ongelmanratkaisuun.
   Seuraava oivallus osoitti patsaan takaa löytyvän pienet portaat, jotka johtivat puoli metriä ylöspäin ja päättyivät hahmojen selkien kohdalle. Portaat olivat sitä samaa harmaata lahonnutta puuta, mistä koko muukin viheliäinen luola koostui.
   Lapsuudestaan asti Legend of Zeldoja pelannut kaksonen ei kyennyt tällä kertaa ammuskelemaan silmittömästi nuolia ja bumerangeja ympäröivien patsaiden silmiin, mutta hänen ongelmien ratkomiseen tottunut mielensä näki ilmeisimmäksi ratkaisuksi nostaa lapsi petomaisten vanhempien sylistä amppeliin. Nitkutettuaan sen sinne he kuulivat hydraulisten koneistojen kitinää. Muinaiset kivikoneet liikkuivat seinien uumenista. Vesimies oli jo näkevinään eteenpäin johtavan portin avautuvan...
   ...se ei avautunut. Sen sijaan seinä heidän ja jättimäisen vihollisravun välissä mureni tomuksi.